Koiratonta elämää

On se hyvä, että meillä normaalisti on koira - ilman sitä on liian helppo hyytyä sohvaperunaksi tai kyyhöttää tietsikan edessä iltakaudet (sen jälkeen kun on töissä päiväkaudet kyhjöttänyt).
Tänään sentään innostuin kokkauspuolesta ja tein kuin teinkin suklaakeksejä ja kasvismakaronilaatikkoa. Kuvia en sentään ottanut, ettei mene liian ammattimaiseksi tämä touhu :o)

Suklaakeksien ohjeen löysin täältä: Suussasulavat suklaakeksit
Tuli tosi hyviä mutta seuraavalla kerralla yritän tehdä vähän vähemmällä sokerilla, ohjeessa on 2 dl mutta luulen, että 1,5 dl Siro-sokeria olisi tarpeeksi.
Kokeilin  näitä myös Suklaa whoopie-täytteen kanssa - hyvää oli niinkin. Täyte tehtiin sekoittamalla Karpalotuotejuustoa ja tomusokeria.

Itse keksitty

Kasvismakaronilaatikko

Laitetaan uuni kuumenemaan 175 asteeseen
Keitellään 400 g pussi tummia sarvimakaroneja n. 6 minuuttia.
Sekoitetaan joukkoon 150g pieniksi pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja ja
150 g pieneksi pilkottua salaattijuustoa (=fetaa)
Pieniksi pilkottu parsakaalin kukinto-osa
Pari salottisipulia pilkottuna ja kuullotettuna 
Kaadetaan sekoitus vuokiin
Sekoitetaan 5 luomumunaa ja litran verran (kevyt tai täys-)luomumaitoa  ja vähän rouhittua mustapippuria.
Ja kaadetaan munamaito makaroniseoksen päälle vuokiin niin, että seos melkein peittyy.
Riippuu vähän vuuista paljonko munamaitoa menee (voi olla että 8dl + 4 munaa riittää)
Päälle voi ripottella 150 gramman pussillisen juustoraastetta - jos linjat kestää :o)
Paistetaan tunti.

Syödään ketsupilla tai ilman.
Tätä tulee sitten aika paljon. Yksi  isompi laatikko syötäväksi ja pari pienempää pakkaseen.

Kolme tuli!

Nellin pennut syntyivät muutamaa päivää ennustettua aikaisemmin, 30. tammikuuta illansuussa tuli poika, tyttö ja poika. Kasvattaja piti minua tekstiviesteillä ajan tasalla koko ajan, siitä suuret kiitokset!

Torstaina päästiin katsomaan uusia tulokkaita ja tietty Nelliä. Nelli oli ihan kuin olisi aina pentuja hoidellut ja  taisi olla aika ylpeä uusista tulokkaista. Ja kyllä se vielä meidätkin muisti :o)

H-hetki lähestyy - Nelli muutti

Pentujen syntymään on enää noin viikko, ehkä vähemmänkin. Nelli muutti eilen vanhaan laumaansa, jossa ihmisperheen lisäksi vastaanottamassa oli äiti, täti ja sisko. Nellin masua voidaan siirtyä seuraamaan kasvattajan blogiin: Hauskanharmaata

Täällä meillä on hiljaisempaa, kukaan ei tule tarkistamaan mitä jääkaapista ollaan ottamassa :o)
Selvästi huomaa myös, että aika sohvaperunaksi tässä viissiin taannuttaisiin, jos koiran kanssa ei tarvitsisi säännöllisesti liikkua. No, toivottavasti tämä päivä oli poikkeus.

Mukava iltakävely

Oli kiva lähteä iltakävelylle puudelin kanssa, kun sää on taas mukava (kaikkeen sitä tottuu). Lenkkeilystä ei nyt voi oikein puhua, kun kumpikaan ei jaksanut juosta. Tai ehkä Nelli olisi jaksanut ...
Meillä oli oikein mukava reissu - nähtiin Nellin parhaat koirakaverit Milka ja Enni (Westie ja Jack Russel) sekä Becky (laivakoira) ja vaihdettiin kuulumisia, en tiedä mitä Nelli kertoi kavereille mutta minä tietenkin puhuin tulevasta iloisesta perhetapahtumasta :o)

Nelli painaa nyt kuusi kiloa - lisää on tullut siis 20%. Ja ehtii tulla vielä lisää parin jäljelläolevan viikon aikana. Nellistä ei vieläkään katsomalla huomaa (ainakaan ihminen), että se odottaa - ennenkuin se kääntää vatsansa ihailtavaksi :o) Taitaa sitä itseääkin ihmetyttää uudet muodot, ainakin se nuolee mahaansa enemmän kuin tavallisesti. Myös pissalla pitää käydä tämän tästä. Pesää se ei yritä rakentaa eikä mene ilman syytä (palkkaa) pentulaatikkoon.

Hyytävää keliä ja koiranvaatteita

Liian kylmä ilma pienelle koiralle ulkoilla kun pakkasta on 25 astetta kuten tänä aamuna. Vaikka olikin pomppa päällä - se vain jähmettyi levyksi koiran ympärille ja oli kiire takaisin sisälle. Eikä omakaan asenne oikein puolustanut ulkonaoloa.

Onneksi illaksi tuli "lämpimämpää" (-15), rasvattiin tassut ja puettiin haalari päälle, silti kierros jäi melko lyhyeksi. Olis kivat kun tulis jo kevät ja kesä, nyt tuntuu että pukemiseen menee enemmän energiaa (ja aikaa?) kuin ulkona olemiseen.

Nellin haalarissaan, joka on Hurtan uudempaa fleecemallistoa.

Vähän tuo on hassun näköinen, ihan kun hihat olis vähän liian lyhyet :o)
On kuitenkin lämmin ja heijastimet näkyy hyvin pimeässä. Eikä näytä pahemmin huopaannuttavan turkkia, mitä on kiva juttu villakoiralla. Jos olis oikein tosi iso leijona pitäisi olla varovainen vetoketjun kanssa kun kaulus on tommoinen poolo. Koira ei ole pukuun ihan vielä tottunut vaan juoksee turvaan kun huomaa, että sitä on takoitus pukea.Kun puku on päällä, se ei näytä enää haittaavan tahtia.

Nellillä on siis myös Pomppa, joka on helppo pukea ja vissiin lämminkin, mutta kovettuu kylmässä. Turkki menee tämän kanssa helpommin takkuun. Jostain syystä  koira heiluttaa välillä takapuoltaan  puolelta toisella tässä liikkuessaan, jotain siinä on mikä häiritsee. Mutta heijastimet on hyvät tässäkin.

Nellin lemppari on itsekudottu, siis minun kutomani :o) villapaita, josta tässä vanhanpuoleinen kuva. Sopii myös kerroksittain pompan kanssa.

Matokuuri

Koirilla (ja myös kissoilla) madot taitavat olla ihan kuin perisynti - niistä ei pääse lopullisesti eroon millään ja jo vastasyntyneillä pennuilla uskotaan niitä olevan. Tai sitten kysymyksessä on jonkinlainen eläinlääkäreiden ja apteekkarien kansainvälinen salaliitto.
Odottavasta emosta on kuitenkin määrä häätää madot pari kolme viikkoa ennen laskettua synnytysaikaa, eli siis juuri nyt. Puudelille annettiin kolmena peräkkäisenä päivänä yksi 250mg Axilur tabletti. Tehtävän suorituksessa nähtiin suuria nopeuseroja, kun tytär syötti ensimmäisen ja viimeisen, ei koira huomannut edes mitään saavansa. Kun syötin itse eilen keskimmäisen piti se kierrättää muutaman kerran lattia kautta. Taisi olla käärittynä liian pieneen kalkkunasiivuun. Näyttää olevan taitolaji.

Mutta on se helppoa antaa matolääkekoiralle verrattuna kissoihin (siitäkin on kokemusta).
Tässä asiasta kertoo joku muu asiantuntija vitsin varjolla.

ps. jos vieläkin mietit mikä on P ennen Berttaa, on siihen vinkki tässä jutussa.

Vauvajuttuja

No onpas päässyt aikaa vierähtämään sitten ensimmäisen postauksen. Kaikenlaista on tapahtunut, on vaan ollut niin taas rima korkealla, että en ole saanut kirjoitettua mitään. Mutta nyt tulee tajunnanvirtaa.

Meille on siis tulossa koiravauvoja, tai no ei ihan tarkaalleen ottaen meille, mutta Nelli on siis tiineenä, ollut jo joulukuun 2. päivästä saakka, joilloin se teki kasvattajan kanssa retken eläinlääkärin luokse Kiteelle. Taisi kyllä olla unten mailla koko toimituksen ajan. Pari viikkoa sitten todettiin ultralla, että ei ollut turha reissu vaan ainakin kolme pentua näyttäisi olevan tulossa. Varmaan Nellikin kuuli tulokset kun alkoi sen jälkeen ruoka maittaa ja paino vihdoin lisääntyä niin että se on lihonut siitä vaivaisesta viidestä kilosta ainakin kuuteen.

Nellille tuotiin pentulaatikko, jossa se on käynyt jo vähän harjoittelemassa. Laatikko vissiin tuoksuu mielenkiintoiselta mutta sisälle ei ole asioita, jos siellä ei ole palkkaa (=namia) odottamassa.

Laskettu aika lienee ihan helmikuun alussa, joten Nelli muuttaa takaisin äitinsä luo jo ensi viikon lopulla.
Mitenköhän me sitten pärjätään sillä aikaa?